Musiikki

Musiikki liittyy vanhoillislestadiolaiseen elämään mm. siionin laulujen, virsien ja muun hengellisen musiikin kautta. Hengellistä musiikkia kuulee lähestulkoon kaikissa uskovaisten järjestämissä tilaisuuksissa: seuroissa, pyhäkouluissa, raamattuluokissa..
Hengellinen musiikki on läsnä arjessa ja juhlassa, surussa ja ilossa. Häissä, hautajaisissa, ristiäisissä.

Usko kuitenkin asettaa musiikin kuuntelulle omat rajansa. “Maailmallinen” eli kaikki muu paitsi uskovaiselle sopiva musiikki ei ole sopivaa ja sitä pidetään syntinä. Maailmallisen musiikin ajatellaan herättävän kiusauksia ja epäilyksiä, tai jopa niin sanottuja lihallisia tunteita.

Musiikki/jonkin instrumentin soittaminen on tärkeä harrastus monelle uskovaiselle. Se ei kuitenkaan saa mennä uskon edelle, joten sitä harrastetaan usein vain omaksi iloksi.
Muista uskovaisista koostuvassa kuorossa laulaminen tai soittaminen on hyväksyttävää, mutta kuoro tuo kuitenkin mukanaan omat “vaaransa” : musikaalisesti lahjakkaalla nuorella voi olla mahdollisuus päästä esiintymään uskovaiselle sopimattomiin paikkoihin tai vaikka saada levytyssopimus. Siinä tullaan taas niiden asioiden äärelle, että musiikki ei saa mennä uskon edelle.

Omassa lapsuudessani hyvän ja huonon musiikin välinen raja vedettiin siihen, mistä alkaa liian rytmikäs musiikki, tai musiikki, jossa on mukana esim. rumpukomppi. Myös laulut, joissa esiintyi vaikkapa sanat tanssi, seksi tai alkoholi, eivät olleet sopivia. Jos niitä sitten kuitenkin lauloi, oli kielletty sana korvattava jollain toisella.

(Esim. Prinsessa ruusunen- lastenlaulun viimeinen säkeistö: "Nyt tanssikaamme leikkikäämme laulellen..)

Musiikki on aina ollut minulle tärkeä asia, hyvinä ja huonoina hetkinä.
Se on lohduttanut ja antanut heikkoina hetkinä voimaa jaksaa.
Se on toiminut vertaistukena ja kertonut, että joku muukin painii samojen ongelmien kanssa.
Se on saanut minut sanomallaan ymmärtämään asioita, joita en olisi ehkä muuten ymmärtänyt.
Se on kannustanut minua tavoittelemaan unelmiani ja uskomaan itseeni.
...myös silloin, kun kukaan muu ei ole tehnyt niin.
Siksi se on niin merkityksellistä.

Omalla kohdallani musiikin kuuntelu on liittynyt vahvasti tunnepurkauksiin ja merkityksellisiin hetkiin elämässäni.
Niihin hetkiin liittyviä lauluja kuunnellessani pääsen hetkeksi takaisin siihen tunteeseen, jonka olen silloin aikoinani kokenut. Musiikin kautta minulla on mahdollisuus elää jokin merkityksellinen tapahtuma mielessäni uudestaan.

Uskossa ollessani tunsin saavani enemmän voimaa ja jaksamista maailmallisesta musiikista, kuin uskovaisille sopivasta musiikista. Koulukiusaamisen ollessa pahimmillaan, sain eniten voimaa biiseistä, joissa laulettiin masentuneisuudesta ja pahasta olosta rehellisesti ja kiertelemättä. Koin ne tunteet enemmän omakseni, kuin esimerkiksi siionin lauluissa lauletuista taivasikävän ja painavan synnin tunteista.

Maailmallisessa musiikissa kaikki tunteet ovat hyväksyttyjä ja vaikeistakin asioista tehdään lauluja, onneksi!
Ei siioninlauluissa tai muussa uskovaisille sopivassa musiikissa lauleta itsetuhoisuudesta, masentuneisuudesta tai halusta kuolla.
Ne asiat ovat kuitenkin monelle uskovaiselle tuttuja ja luulen, että juuri tämä on yksi niistä syistä, miksi maailmallinen musiikki viehättää uskovaisia.